Miten voisin oppia kiitollisuutta? (osa 1.)

Moni on tyytymätön elämäänsä. Jos ei ole tyytymätön siihen, niin on tyytymätön tuohon. Ja silloin elo tuntuu mauttomalta. Lähimmäisiäkin yhden ihmisen tyytymättömyys rasittaa: ehkä on vaikea iloita, kun toisella on maailma alati pyllyllään. Joten miten voisimme oppia kiitollisuutta?

Vastaus: 

Säännöllisesti kokemamme tunteet ovat seurausta siitä mitä me ajattelemme ja teemme tai jätämme ajattelematta tai tekemättä. Vielä tarkemmin ottaen tunteet rakentuvat siitä, mihin me huomiomme keskitämme, miten me tulkitsemme huomaamamme ja mitä päätämme tulkintamme pohjalta tehdä. Se mitä ajattelemme ja teemme määrittävät tunteet, jotka koemme.


Tunteet kuten myös kiitollisuus on tapa, se on seuraus tottumuksellisesta tavastamme ajatella ja toimia. Kaikki tuntevat ihmisiä, jotka osaavat olla vähästä kiitollisia! Kaikki myös tuntevat ihmisiä, joille mikään ei riitä ja myös ihmisiä, jotka löytävät aina syyn olla pahalla tuulella. Tutkimuksiin viitaten on on osoitettu, että ihmisen ajatukset ja tunteet ovat niin kaavamaisia, että jopa 95% tämän päivän ajatuksista ja tunteista on samoja kuin eilen. On siis hyvää tuuria, jos saat tänään uuden ajatuksen tai tunnekokemuksen!


Meidän ihmisten ajattelu ja käyttäytyminen on hyvin kaavamaista ja se tekee meistä tapojemme orjia. Tämän voi käsittää negatiivisessa valossa, mutta tästäkin voi löytää syyn olla kiitollinen. Sillä hyvä uutinen on se, että koska olemme tapojemme orjia ja ajattelumme ja käyttäytymisemme ovat kaavamaisia, niin tekemällä positiivisen muutoksen vain kerran tapoihimme ja kaavoihimme muutamme kulkumme suuntaa lähes pysyvästi


Halutessasi voit valita uusia tapoja ja tunteita(kuten kiitollisuus)elämääsi, mutta sitä ennen on tiedostettava, että tapojen ja käyttäytymisen muutos alkaa ajattelun muutoksesta, vahvistuu tunnekokemuksesta ja jää pysyväksi säännöllisen tekemisen ja harjoittamisen kautta. 
Meidän on ymmärrettävä, että kiitollisuus, kuten muutkin positiiviset tunteet ovat kuin lihas, se joko voimistuu tai se heikentyy, riippuen siitä harjoittaako sitä vai laiminlyökö sen käyttämistä (kaikki tunnemme ihmisiä ympäriltämme, jotka harjoittavat säännöllisesti kiitollisuuslihastaan kaikkialla missä he kulkevat. He eivät ole sattumalta kiitollisia, vaan he tekevät itsensä kiitollisiksi joko tietoisesti tai tiedostamattaan, mutta kiitollisuus on joka tapauksessa tekemistä, aktiivista ajattelua – se on työtä, josta palkka on kiitollisuuden tunne!)


Mielemme, josta tunteet saavat alkunsa on kuin kasvimaa. Jos haluat saada herkulliset kasvikset itämään sinun tulee kylvää siemen ja sen jälkeen sinun on ravittava ja kasteltava kasvimaatasi oikein sekä on säännöllisesti revittävä rikkaruohot pois. On kovaa työtä saada kasvamaan hyvä sato herkullisia kasviksia(positiivisia tunteita). Mutta entä rikkaruohot(negatiiviset ajatukset)? Mitä ne tarvitsevat kasvaakseen? Niin, ei juuri mitään. Ne kasvavat ja valtaavat kasvimaasi, vaikka tai varsinkin silloin, jos et tee mitään. Näin käy myös negatiiviselle tunnerikkaruohoille mielessäsi. Ne valtaavat mielesi vaikka tai varsinkin silloin, kun et aktiivisesti etsi asioita, joista olla kiitollinen, joihin olla tyytyväinen, ja jotka herättävät onnellisuutta sinussa!


Voit siis verrata mieltäsi kasvimaahan. Jos haluat kasvattaa herkullisia, tuoreita ja terveellisiä tunteita mielesi kasvimaalla, niin se on kovaa työtä! Sinun on istutettava haluamiesi kasvisten(tunteiden) siemenet(ajatukset) "ravittava ja kasteltava mieltäsi(eli toistettava näitä ajatuksia ja aktiivisesti etsittävä huomio kenttääsi kiitollisuutta ja muita voimaannuttavia tunteita herättäviä asioita)" sekä repiä säännöllisesti rikkaruohoja(negatiivisia ajatuksia) pois! 
Negatiivisten rikkaruoho ajatusten pois repiminen on tietoista negatiivisten asioiden vatvomisen lopettamista. Se tarkoittaa sitä, että sanoo itselleen ääneen, että nyt tämä vatvominen saa riittää. En voi itse vaikuttaa tähän ja vatvominen ei auta ketään, ennemminkin pahentaa asioita!).


 ”Kiitollisuus on kuin vasta-ainetta kiireelle ja stressille, mutta kiire ja stressi ovat samaan aikaan sille, kuin kryptoniittia teräsmiehelle”


On hyvin harvinaista, että kiitollisuuden tunne yhtäkkiä iskee kesken arkisen ja kiireisen päivän. Kiitollisuus on kuin vasta-ainetta kiireelle ja stressille, mutta kiire ja stressi ovat samaan aikaan sille, kuin kryptoniittia teräsmiehelle... Stressiä ja kiitollisuuden tunnetta ihminen ei voi tuntea samaan aikaan. Ei siis kannata jättää kiitollisuutta sattuman varaan. 
        Pohdi kummassa tilanteessa todennäköisemmin kokisit kiitollisuuden tunteita: 

1. Kävellessäsi hiljaisella uimarannalla katsellen auringon laskun värjäämää punaista taivasta pohtien sitä kaikkea hyvää mitä sinulla on ja mitä sinulle on annettu elämäsi aikana, niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat tukeneet sinua ja olleet sinulle ystävällisiä matkasi aikana tai niitä kaikkia vaikeita hetkiä, joiden yli olet hankaluuksista riippumatta kulkenut. 
2. Vai väitätkö, että ehdit kokea kiitollisuutta lukiessasi sähköpostia sekä selaillessasi facebookia ja pyrkiessäsi saamaan valmiiksi projektin, jonka deadline on tänään iltapäivällä, samalla kun puolisosi tekstaa, että sinun täytyy hakea lapset hoidosta sekä käydä kastelemassa hänen isoäitinsä kukat, vaikka tästä kaikesta huolimatta piti olla sinun vapaailtasi ystäviesi kanssa, josta sinä olet vastuussa, koska olet kutsunut kaikki ystäväsi sinun varaamallesi keilaradalle 17:00 alkaen. Tämän kaiken lomassa ehkä mietit, että mitenköhän tämän projektin valmiiksi saaminen vaikuttaa sinun tsäänsseihisi jatkaa työpaikassasi huomisen Yt- neuvotteluiden alkaessa?

 
Mitä luulet kumpi tilanne mahdollistaa paremmin kiitollisuuden tunteen syntymisen? Ja kyllä ymmärrän, että jos sanot, että ei minulla ole aikaa kävellä rannalla auringon laskun aikaan. Ymmärrän täysin. Mutta kysynkin, että jos olisi mahdollista löytää tai tehdä aikaa itsellesi, miten se olisi mahdollista? Keneltä voisit pyytää apua? Mistä turhasta voisit luopua, jotta saisit 15 tai 30 minuuttia lisää aikaa itsellesi päivittäin harjoittaaksesi ja tunteaksesi kiitollisuutta ja siitä seuraavaa levollisuutta?
Muista, että mitä enemmän varaat aikaa ja mitä säännöllisemmin harjoittelet, sitä paremmaksi tulet kiitollisuuden kokemisessa! 
        
Ensi maanantaina julkaistaan artikkelin toinen osa, jossa pureudumme keinoihin, joilla voit aktiivisesti harjoittaa lisää kiitollisuuden tunnetta omaan elämäänsä! 
        
Voit kuitenkin jo nyt aloittaa harjoittelun vastaamalla joka ilta ja aamu viisi kertaa kysymykseen ”mistä olet tai voisit olla kiitollinen elämässäsi?” ja kirjoittamalla vastaukset päiväkirjaasi.


​
Kiitollisena sinusta, tämän artikkelin lukijasta…
      
 - Heikki