Totuus on se, että tunteet, varsinkin positiiviset tunteet syntyvät liikkeestä ja negatiiviset tunteet taas syntyvät hyvinkin pitkälle kehollisesta liikkumattomuudesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että kehon eleet, ilmeet, asennot ja liike ovat syy, joiden seurauksena syntyy tunne. Harjoittamalla samanlaisia eleitä, ilmeitä, asentoja ja liikettä kuin jatkuvasti naurava ihminen voimme itsekin oppia nauramaan. Tähän perustuu esimerkiksi naurujooga (suositeltavaa tutustua, kun haluat oppia nauramaan helpommin). Paras tapa oppia naurun taito on ottaa mallia sellaiselta ihmiseltä, joka nauramisen jo hyvin osaa. Etsi nauruherkkiä ihmisiä ja ala viettää heidän kanssaan aikaa. Huomaat nopeasti, että nauru alkaa tarttua sinuunkin. Nauru rakentuu oikeasta tavasta käyttää kehoasi ja siksi jokainen voi opettaa itsensä ja kehonsa aiempaa nauruherkemmäksi. Tässä tapauksessa niin kuin melkein kaikissa mallittaminen yksinkertaisimmillaan on ajanviettämistä nauruherkän ihmisen kanssa, mutta naurua herättävä kokemus voisi olla myös se, että kysyisit nauruherkältä ihmiseltä, että voisitko opettaa minut nauramaan. 

On helpompi nauraa, kun on hyvä olla. Tee enemmän sitä mistä tulee hyvä olo.

1. Käytä 5-10 minuuttia aikaa ja pohdi kaikki asiat, joita tehdessä sinulle tulee tai on aiemmin tullut hyvä olo ja joita tehdessä syntyy positiivisia tunteita. Sitten voit vielä muistella tilanteita, joissa olet menneisyydessäsi nauranut. Listaa myös nämä tilanteet ylös.
2. Nyt sinulla on lista asioista, joita tehdessä tulee hyvä olo ja ehkä jopa lista asioista ja tilanteista, jotka ovat saaneet sinut nauramaan aiemmin. Mieti vielä keksitkö yhtään asiaa lisää, jota tehdessä tietäisit nauttivasi tai yhtään ihmistä, joka saa sinut aina tai ainakin usein nauramaan?
3. Nyt kun sinulla on lista asioista, jotka synnyttävät hyvää oloa ja mahdollisuuksia naurulle, niin valitse tehdä näitä asioita useammin! Varaa kalenteristasi aikaa asioille, joita tehdessä sinulle tulee hyvä olo ja vaikka heti perään sovi tapaaminen ihmisen kanssa, joka saa sinut aina nauramaan.

Jäsennä elämäsi nautinnollisten asioiden ja hauskojen ihmisten jatkuvasti toistuvaksi virraksi ja voin luvata, että kohta on hymy herkässä ja ehkä joudut jopa vähän pidättelemään nauruasi silloin tällöin. 

Tiedosta, että on vaikea nauraa silloin, kun yrittää nauraa. Usein on helpompi nauraa silloin, kun ei saisi nauraa. Varsinkin silloin, kun joku toinen käskee nauraa tai jossain tilanteessa pitäisi nauraa, niin nauru ei varmasti tule. Jostain syystä mielemme torpedoi kaikki ”yrityksemme” tehdä jotain hauskaa, nauraa, iloita jne väkisin. Ilo, nauru ja onnellisuus voivat olla vain seuraus eivät päämäärä. Jos asetamme ilon ja naurun päämääräksi saatamme pettyä karvaasti, koska vaikka kokisimmekin hetkellisen ilon tai naurun, niin se aina tuntuu karkaavan ja olevan vain häivähdyksinä elämässämme. Mutta kun tiedostamme tämän psyykkisen taipumuksemme ihmisinä voimme käyttää sitä hyväksemme ja vapauttaa itsemme yrittämästä ja pakottamasta itseämme iloon ja nauruun. Tätä kautta vapautamme itsemme ja meistä voi kasvaa ihmisinä iloisia ja nauravaisia.

Voimme kokeilla jotain päinvastaista: Voimme vaikka järjestää ystävillemme illan, jossa teemana on totisuus, vakavuus ja nauramattomuus. Illan ainoa sääntö on, että ei saa nauraa, eli pokka täytyy pitää tapahtui mitä tapahtui. Tälläinen järjestely vapauttaa jokaisen osallistujan, että ei tarvitse nauraa ja illasta tulee varmasti yllättävänkin nautinnollinen. Voit tehdä tämän yhen ystävän kanssa tai isomman ryhmän tai voit viedä itse itsesi vaikka kaupungille ja asettaa säännöksi, että en saa nauraa millekään asialla. Sitten toistat tätä mielessäsi uudestaan ja uudestaan katsellessasi meitä erilaisia omissa touhuissamme olevia ihmisiä ja yrität siinä sitten olla nauramatta.

Tai kokeile jotain hullua: Mene peilin eteen ja tahallasi hymyile korvasta korvaan itsellesi peilin kautta, niin että silmäkulmiin tulee rypyt, eli hymyile oikein leveästi. Älä yritä nauraa, vain konkreettisesti käännä kasvosi hymyyn. Jatka hymyilyä 10 minuttia, hymyilevää itseäsi tuijottaen ja vaikka hymylihakset alkaisivatkin krampata, niin jatka hymyilemistä ja itsesi tuijottamista. Kymmenen minuutin jälkeen sano vielä hymyilevälle peilikuvallesi 50 kertaa mahdollisimman nopeasti, mutta selkeästi, kovalla äänellä, että: ”Ei saa nauraa, ei saa nauraa, ei saa nauraa, ei saa nauraa.” Toista tämä harjoitus tulevan 7-10 päivää peräkanaa ja tunnustele 10 päivänä, että onko hymysi herkemmässä, eli ovatko hymyilylihaksesi kehittyneet. Samalla, kun tämä harjoitus kehittää ehkä heikossa kunnossa olevia hymyilylihaksia kasvoistasi, niin se myös stimuloi aivoissasi hyvän olon hormoneita vapauttavia alueita. Suosittelen jokaiselle kokeiltavaksi! Mutta varoitus: itseäsi peilistä tuijottaessa, sinua saattaa alkaa ensin hölmistyttämään ja sitten naurattamaan!

Tehtävä tulevalle viikolle: ole 7 päivää nauramatta. Mitä tahansa teet tai kenet tahansa kohtaat, niin älä naura. Tärkeintä on, että et naura tai ainakaan hymyile vahingossa seuraavan seitsemän päivän aikana. Vahvinta mielenlujuutta osoitat, jos teet paljon asioita ”hyvän olon tehtävä listaltasi” ja pystyt olemaan nauramatta. Ymmärrän, jos tämän tyhjän kirjoitelman lukeminen saa sinut ärsyyntymään ennemmin, kuin hymyilemään itsestään selvällä nauramisen jankuttamisella, niin hyvä silloinhan olemme päässeet tavoitteeseen ja olen pystynyt sparraamaan sinua olemaan nauramatta, niin kuin tehtävä oli. Mutta muista, että tarkoitus on olla nauramatta viikko, seitsemän päivää. Voisitko haastaa jonkun hyvän ystäväsi tähän nauramattomuus viikkoon? Voisitteko lyödä vetoa, että se kumpi menee ja nauraa ensiksi tarjoaa toiselle itsevalmistamansa lounaan, mutta pointtina on, että lounaallakaan ei saa nauraa.

Ps. Puolisoni teki äskettäin oivalluksen. Hän huomasi, mikä saa hänet syttymään minua kohtaan näin useammankin vuoden yhdessäolon jälkeen. No mikä? Se, että saan hänet nauramaan. Nauru, huumori, ilo ja leikkisyys nimittäin rentouttavat kehon ja sitä kautta valmistavat myös syvempään yhteyteen toisen kanssa - pois sieltä helkutin päästä!

Heikki Harju
Ratkaisuvalmentaja, parisuhdevalmentaja

(Lyhyempi versio julkaistu aiemmin Aamulehdessä).

​Miksi niin monelta on elämänilo hukassa? Eli miksi meillä on niin paljon masennusta? Miten pysyä järjissään tässä ajassa?

Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jokaisen henkilöhistoria on niin erilainen ja siten myös syy ja seuraussuhteet. Mutta tällä hetkellä meidän kaikkien haasteena elämässä on vaihtoehtojen paljous. Vaihtoehtojen välillä jahkatessa syntyy ylikuormitus, joka saa aikaan kyvyttömyyttä tehdä edes pieniä päätöksiä, saati sitten elämänvaiheiden tärkeimpiä päätöksiä. Oman elämän suunta on monelta hukassa ja päättämättömyyden myötä elämän hallinnan painopiste siirtyy itsen ulkopuolle.

Haasteena on, että olemme saaneet koulutuksen, joka toimi hyvin teollisessa yhteiskunnassa, mutta ei anna mitään työkaluja toimia tämän ajan informaatioyhteiskunnassa. Emme siis ole saaneet minkäänlaista koulutuksellista tai kasvatuksellista tukea siihen, miten käsitellä tällaista valinnanvapautta tai joka suunnasta mielemme täyttävää informaation määrää, joka ryöstää huomiomme meille aidosti tärkeistä asioista. Siksi ei ole ihme, että ylikuormitus, päämääräättömyys, toivottomuus ja lamaantuminen leviävät.

Masennus on vastakohta mielekkäälle, päämäärätietoiselle ja innostavalle elämälle, joka tuntuu edistyvän ja kehittyvän selkään suuntaan. Valintoja on helpompi tehdä, kun mielessä on kirkas päämäärä.

Masennusta pidetään usein sairautena, jota se kuitenkaan harvemmin on ja siksi lääkehoidolla hukataan useimmiten vain resursseja. Asiakkaalla itsellään, mutta myös häntä hoitavalla taholla on tapana leimata asiakas, anteeksi potilas, masentuneeksi tai ”sairastaa masennusta -leimalla”.
Leima uppoaa monilla ihmisillä syvälle tunnetasolle ja ihminen alkaa ajatella, ettei hänellä olekaan enää pelkkiä alakuloisuuden tunteita ja rankka elämänvaihe, vaan hänen identiteettinsä muuttuu. Ajattele, että kysyt ihmiseltä: Kuka sinä olet? Ja hän vastaa:”Minä olen masentunut”. Masentuneeksi leimaamisesta tulee itseään toteuttava ennuste, josta on vaikeata päästä eroon ja joka alkaa ohjata ihmisen toimintaa ja valintoja johdattaen ihmisen masennuksen ja toivottomuuden tunnepyörteeseen.

Monen ihmisen olo tuntuu olevan kuin Pave Maijasen laulussa Elämän nälkä: tää niitä aamuja on, kun en tiedä, kannattaako nousta vai jäädä. 

Miten innostua edes jostakin?

Yksin vaikean vaiheen läpi käyminen saattaa olla rankkaa, ja ihmisten lähestyminen tuntuu joskus vielä pelottavammalta. Haasta kuitenkin itsesi ja kerro (puhumalla tai kirjoittamalla) omista tunteista jollekin läheiselle tai ammattihenkilölle ja pyydä tukea. Se on varmin tie vapauteen tunteidesi pyörteistä!

Lisäksi kannattaa alkaa työskentelemään uudenlaisten tunnetilojen rakentamiseksi esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

1. Ruoki mieltäsi – Ala opiskella sinua innostavia aiheita ja etsi luettavaksesi ihmisten tarinoita, jotka ovat jo selättäneet sinulla olevan ongelman.
2. Lisää fyysistä aktiivisuutta – ja pidä verensokerisi tasapainossa ravinteikkaalla ruokavaliolla.
3. Aloita harjoittamaan uudenlaisia kysymyksiä sillä kysymykset ohjaavat keskittymistäsi. Ja se mihin keskityt, sen huomaat. Ja sen mitä huomaat, herättää sinussa tunteita. Valitse siis tarkkaan keskitytkö hyvään vai huonoon. Molemmat ovat olemassa. Laita jääkaapin oveen kysymykset: ”Jos mä voisin olla innostunut, niin mistä voisin olla innostunut. Mitä sellaista voisin tehdä tänään, tällä viikolla, tänä vuonna mikä innostaisi minua?” Pakota itsesi vastaamaan kysymyksiin kysymällä näitä niin kauan, että keksit suoran vastauksen näihin kysymyksiin. Lue kysymykset heti aamulla ja toista niitä päivän mittaan. Kirjoita vielä illalla keksimiäsi vastauksia päiväkirjaasi.

On tärkeää kysyä nimenomaan muodossa ”voisin”. Jos kysyt, mistä olen innostunut, mielesi vastaa todennäköisesti, että ”No en mistään”.

Mitä tekisit elämänilonsa menettäneelle asiakkaalle?

Haluan korostaa tässä kohtaa, että en ole terapeutti tai psykologi, joten en voi edes yrittää parantaa asiakkaan mahdollista sairautta. Voimme silti tukea terveyttä, alkaa työskennellä ja luoda uudenlaista tulevaisuutta. Jos ensimmäisellä tapaamisella saamme huomattavaa edistystä, voimme jatkaa yhteistä työskentelyä.

Aivan ensimmäiseksi meidän on löydettävä yhteinen sävel asiakkaan kanssa ja luoda syvä yhteys ja luottamus välillemme, jonka turvin voimme lähteä kokeilemaan uusia lähestymistapoja vanhoista tunnekaavoista irtautumiseksi.

Yksi keino on pyytää asiakasta esittämään masentunutta vastaan otolla tapaamisen aikana – koska on vaikeampaa olla masentunut, kun esittää olevansa masentunut. Silloin saadaan usein myös huumori mukaan tilanteeseen.

Saatan pyytää asiakasta kulkemaan hetkellisesti syvemmälle masennuksen tunteeseen ymmärtääkseni miten hänen kehonsa ja mielensä rakentavat hänelle masennuksen kokemuksen. Haluan ymmärtää hänen tunnekolmiotaan eli kehon kieltä, keskittymisen kohteita ja sisäistä puhetta. Haluan tietää mitä hänen pitää oikeasti tehdä, jotta hän saa rakennettua masennuksen tunteen kehoonsa ja mieleensä. On muistettava, että tunteet, joita koemme ovat seurausta siitä, mitä me teemme. Tässä kohtaa jokainen asiakas laittaa hartiat lysyyn, pään ja suupielet alas, päästää lihaksista kaiken jännityksen pois ja puhaltaa kaiken hapen ulos. Ja alkaa esimerkiksi keskittyä, mitä kaikkea hänellä ei ole, mikä on huonosti ja kuinka surkea ihminen hän on jne. (Peilaamalla omaa tekemistään vastaanotolla asiakas alkaa itse ymmärtää  ja saada lisää kontrollia omien tunteidensa säätelyyn, jonka lisäksi opettelemme vaikuttamaan konkreettisin välinein omiin tunteisiin. Alamme harjoittamaan uudenlaista tunnekolmiota.)

Strategiseen interventiovalmennukseen kuuluu mm. kinesiteettisiä tunnekaavan murtamisen keinoja (”sisäisen CD-levyn murskaaminen”), mikä voi tarkoittaa, että asiakkaan ollessa syvimmässä masennuksen tunteessa autan asiakastani irtautumaan tunteesta silmänräpäyksessä vaikuttamalla hänen fysiologiaansa mahdollisimman yllätyksellisesti.

Eräs asiakas pomppasi tässä kohtaa pystyyn ensin pelästyneenä ja sitten reveten nauramaan. Palautin kuitenkin heti yhteytemme sekä luottamuksen ja kerroin, että halusin auttaa hänet nopeasti pois sieltä masennuksesta. Kysyin asiakkaalta, että mitä sinä juuri nyt tunnet ja hän vastasi, ärsytystä ja kiukkua. Sitten kerroin, että multa jäi yksi juttu tarkistamatta tunnekolmiosta: menisitkö masennukseen uudelleen. 
Asiakas sanoi: En mä halua, kun siellä on niin paha olla. (Täten asiakas sai ensi kokemuksen miten tunteesta voi vapautua ja aloimme harjoittaa asiakkaalle omia keinoja päästä ulos negatiivisesta tunnekehästään.)

Erään asiakkaan kanssa lähdimme kävelylle. Kävelyn aikana ohjasin hänen ajatteluaan ja kehon liikehdintää erilaisilla tavoilla. Kysyin esimerkiksi: ”onks toi sinitiainen tuolla puussa?”, jolloin asiakas joutui toistuvasti katselemaan ylös kohti taivasta. Käveltyämme jonkin aikaa ”häiriten” hänen ajatus- ja kehon kielen- sekä sisäisen puheen rutiinejaan kysyin, ooksä nyt masentunut, koska et näytä masentuneelta juuri nyt. Hän sanoi: en ole. Ihminen ei muista olevansa masentunut silloin, kun hän katsoo ylöspäin, rehkii fyysisesti tai ajatukset kohdistuvat johonkin hänelle mieluiseen muistoon tai tulevaisuuden kuvaan. (Jos saamme asiakkaan edes hetkeksi ulos masennuksen kehästä voimme lähteä laajentamaan tätä läpimurtoa ja rakentamaan voimaannuttavia tunteita lamaannuttavien tilalle.)

Vaikka tunnekaava saadaan katki ja ihminen eroon masennuksen tunteesta, niin apu on vain hetkellinen, ellemme löydä, mitä tarpeita hän ongelmiensa avulla täyttää tai minkä päätöksen tai valinnan tekemistä ei tarvinnut kohdata lamaannuksen vallassa tai miten tämä kaikki palveli asiakasta näennäisesti lähimmissä ihmissuhteissa. Ihminen täytyy saada rohkaistumaan päätöksen tai valintatilanteen edessä ja löytää voimaannuttavampia tapoja täyttää hänelle tärkeitä syvempiä tarpeitaan. 

Joskus jo pelkästään yllämainittujen harjoitteiden kautta ihminen voi päästä eroon masennuksesta, koska yhtäkkiä hänellä onkin uusia tapoja täyttää syvempiä tarpeitaan. Tällöin masennuksen tunteita ei enään tarvita ja edistyksestä rohkaistuneena menneisyyden haamut on helpompi kohdata sekä tärkeimpien päätösten ja valintojen tekemiseen saadaan lisää varmuutta.

Heikki Harju
Ratkaisuvalmentaja, parisuhdevalmentaja

Olen saanut olla mukana todistamassa Karitan matkaa ja nyt hän haastatteli minua omaan uskalla parantua blogiinsa!
Videossa paljon hyvää asiaa kaikille mutta etenkin tiukassa elämänvaiheessa oleville...
Videon löydät alta, mutta SUOSITTELEN TUSTUTUMAAN JA SEURAAMAAN: USKALLA PARANTUA -BLOGI