"Kunnes, en enää kestänyt tuota tuskaista epävarmuutta ja uuvuin… uuvuin pahasti. Niin pahasti, että minulla oli päätös tehtävänä..."

Oletko koskaan toivonut, että sinun ei tarvitsisi
kamppailla itsesi kanssa?

Oletko halunnut tietää mitä oikeasti
haluat elämältäsi?

Toivonut löytäväsi rohkeuden ja keinot
toteuttaa itseäsi vapaammin?

Niin minäkin... kävin uudestaan ja uudestaan samoja haasteita läpi itseni kanssa ja ihmissuhteissa, raha-asioista puhumattakaan. Jatkuva kamppailu oman itseni kanssa, vaikka elämä samaan aikaan oli muuten ok. Minulla oli ystäviä, mielenkiinnon kohteita, toiveita ja haluja, mutta joku ei vain ollut kohdallaan… halusin enemmän, mutta en täysin tiennyt, että mitä.

Tein kovasti töitä päästäkseni eteen päin, vaikka välillä en yhtään tiennyt mihin olin menossa ja jos tiesin, niin en ollut varma että haluanko edes päästä sinne… tuntui, että olin jumissa ja jonkinlainen tyhjä epävarmuus kalvoi sisintäni. En täysin tiennyt kuka olen ja mitä haluan ja onko tämä elämä mitä elän minua varten.

Ainoa asia mistä olin varma oli, että sisälläni oli...

Halu kokea enemmän, tuntea enemmän, kohdata voimakkaammin!

Halu voida hengittää syvempään, puhua äänekkäämmin, kannustaa ihmisiä ympärilläni kovempaa ja rakastaa rajummin!

Halu unelmoida rohkeammin, toteuttaa itseäni vapaammin ja uskaltaa elää isommin!

Mutta en uskaltanut.

Pelkäsin, että en osaa…
Pelkäsin, että se mitä olen ei ole riittävää…
Pelkäsin, että minusta ei tykätä itsenäni…
Pelkäsin, että tulen torjutuksi…
Pelkäsin, että en olisi toivottu…
Pelkäsin, että lopulta kuitenkin epäonnistuisin…

Ja siksi valitsin…
> Mielummin miellyttää kuin näyttää aidon itseni…
> Varmistella ja piilottaa unelmani, haluni ja toiveeni kaikilta, myös itseltäni…
> Elää pelossa, että se mitä olen ei ole riittävää ja siksi minun pitää yrittää olla jotain mitä en ole.
>Valitsin yrittää olla, jotain mistä ihmiset ympärilläni varmasti pitäisivät…
> Valitsin elää sisäisen tyhjyyden ja epävarmuuden vallassa elämää, jossa en täysin voinut olla itseni…

Kunnes, en enää kestänyt tuota tuskaista epävarmuutta ja uuvuin… uuvuin pahasti. Niin pahasti, että minulla oli päätös tehtävänä:Jatkanko samalla tavalla vai olenko valmis muuttamaan itseäni, toimintaani ja elämääni?

Vaakakupissa painoivat samalla tavalla jatkamisen mahdolliset seuraukset: ” ehkä en palaudu uupumisesta”, ”jos palaudun, uuvunko uudestaan?”, ”jos en tee muutosta sairastunko tai pysynkö edes hengissä?”.

Ja vaakakupin toisella puolella painoi pelot: ”Jos teen muutoksen, niin mitä se tarkoittaa? Mihin sitten kuljen? En tunne tuota tulevaisuutta.”, ”Jos teen muutoksen, niin tykätäänkö minusta enää, tulenko torjutuksi, menetänkö lapseni, menetänkö ystäväni, menetänkö työni?”, ”Mitä jos teen väärän valinnan”, Mitä jos lopulta kuitenkin epäonnistun?

Molemmissa vaakakupeissa oli paljon painoa… en tiennyt mitä tehdä… kaipasin jotain, mitä nyt vasta jälkeen päin tiedän, että mitä se oli…
> Kaipasin luottamusta itseeni ja ihmisiiin ympärilläni ja elämääni…
> Kaipasin luottamusta, kaipasin rohkeutta murtautua epävarmuuksieni ja pelkojeni läpi…
> Kaipasin selkeyttä, nähdä lähelle ja kauas uudella tavalla…
> Kaipasin kykyäni muistaa unelmani ja luottamusta mahdollisuuteeni valita tulevaisuuteni…


Pitkien ja tuskaisten etsintöjen jälkeen löysin sen kaikkein eniten kaipasin…
löysin Henkilökohtaisen Läpimurtoni!


Ja olin totaalisen hämmentynyt, kun muutos lopulta tapahtuikin hetkessä…
> Se oli hetki, kun epäselvästä tuli selvää!
> Mahdottomasta tuli mahdollista!


Tällä hetkellä olen paremmassa paikassa kuin koskaan aiemmin elämässäni siitä huolimatta että:
> Epäonnistuin, mutta niin tuli tapahtua, jotta voin
oppia ja kasvaa omaksi itsekseni...

>Menetin fyysinen voimani, mutta sen alta
alkoi paljastua henkinen vahvuuteni...

> En menettänyt lapsiani, vaan löysin keinon, jopa kohdata heitä
entistä vahvemmin omana itsenäni.

> Menetin yhteyden, mutta aloin ymmärtää rakkautta ja
elämää uudella tavalla...

> Nyt elämässäni on enemmän selkeyttä, minulla enemmän energiaa,
hengitän syvempään ja puhun kovempaa  jakaen
oman näkemykseni äänekkäämmin.


Matkallani olin kaivannut kannustusta ja mentorointia löytääkseni polun
henkilökohtaiseen läpimurtooni ja olin nähnyt satoja kertoja
kasvotusten asiakkaideni kanssa kuinka
he kaipasivat sitä samaa...
Lopulta henkilökohtaisten kokemusteni, asiakastyöni ja jatkuvan opiskelun pohjalta syntyi muutama vuosi sitten jotain, mitä olin kaivannut omaan elämääni suurimpien muutostarpeiden ja -vaiheiden äärellä. Olin kaivannut tukea ja paikkaa missä saisin ymmärrystä ja selkeyttä elämääni. Saisin yhteyden itseeni ja omiin vahvuuksiini vahvemmin, sekä ennen kaikkea voisin kääntää käynnissä olevan muutoksen edukseni. Olin kaivannut paikkaa ja keinoja, jotta voisin valita tulevaisuuteni!

Syntyi Henkilökohtainen LÄPIMURTO -viikonloppu!

Ja ymmärrys, että polku läpimurtoon on aina sama ja me käymme polun läpi
useita kertoja elämässämme elämän muutos vaiheissa!

Polkua läpimurtoon voi nopeuttaa ja läpimurto ei vie aikaa vuosia, viikkoja tai edes päiviä, vaan se tapahtuu aina hetkessä!
Usein luulemme, että meidän täytyy osata, tietää tai löytää ratkaisut itse tai sitten me etsimme apua monista eri paikoista ja yritämme itse tuskastuneina ja epävarmoina yhdistellä langanpäitä toisiinsa. Joskus taas me pyydämme kyllä apua, mutta pyydämme sitä ihmisiltä, jotka eivät tiedä sen enempää kuin mekään mistä puhuvat, jolloin huonolla tuurilla menemme vain entistä enemmän sekaisin.

Haluatko sinä oppia tuntemaan polun henkilökohtaseen läpimurtoosi, toteuttaa läpimurtosi ja saada työkalut johtaa omaa elämääsi itse valitsemaasi tulevaisuutta kohti, kaiken tämän yhden viikonlopun aikana?

Varmista läpimurtosi nyt!

Meidän tehtävämme on tuottaa läpimurtoja jotta
sinä voit muistaa unelmasi ja valita tulevaisuutesi!

Rohkeutta, Rakkautta ja Luottamusta toivottaen…

Ratkaisuvalmentaja Heikki Harju
&
LÄPIMURTO -tiimi